Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Uusikaupunki (Satakunta)

Christian Heldt

  • Thulé, Bror Axel 1902
  • 1 äänikerta, 1 sormio, ei jalkiota
  • mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Bror Axel Thulén pillimestari Halonen hankki vuonna 1902 itselleen koulu-urut. On mahdollista, että hän on itse tehnyt niihin muitakin osia kuin pillit. Christian Heldt hankki tämän soittimen itselleen 1970-luvun puolivälissä. Urut kunnostettiin, ja nykyisin ne ovat hyvässä soittokunnossa Uudessakaupungissa.

Ulkoasu ja tekniikkaa

Urkujen alaosassa on yksilaskoksinen paralleeli varastopalje, jonka alapintaan on rakennettu kaksi kiilan muotoista syöttöpaljetta. Polkimista menee lyhyt hihnavälitys syöttöpalkeisiin. Pillitukit on sijoitettu palkeiden yläpuolelle vinoon asentoon. Takimmaisessa rivissä ovat suuren oktaavin tukitut puupillit, ja niiden edessä metallipillit kahdessa rivissä. Koskettimiston alla on koppelikoneisto sekä pieni ilmalaatikko, josta konduktit johtavat ilman pillitukkeihin ja edelleen pilleihin.

Urkujen kaappi oli alun perin tummaksi ootrattu, mutta korjauksen yhteydessä siitä tuli lämpimän valkoinen. Etuseinän yläosassa on kapea, vaakasuora luukku, joka aukeaa polvipaisuttimella sisäänpäin, ja antaa mahdollisuuden hienovaraisiin äänenvoiman vaihteluihin.

Urkujen koko toiminta on mekaaninen. Koskettimiston yläpuolella on kaksi pientä lukkiutuvaa nappulaa, joista oikeanpuoleinen kytkee yläoktaavikoppelin ja vasen alaoktaavikoppelin.

Musiikillisia ominaisuuksia

Urkujen ainoa äänikerta on mensuuriltaan kapeahko, joten soitin soi heleämmin kuin monet muut koulu-urut. Oktaavikoppeleilla saadaan aikaan äänenvärejä, jotka poikkeavat erillisillä äänikerroilla saavutettavista.

 

 Dispositio

Sormio C-f3

Geigenprincipal 8’

Ylä- ja alaoktaavikoppelit